Ei sitten syntynyt indesign-taittoa vaan ifolor-taitto.  Syynä oli oma kömpelyys ja ifolorin tuttu ohjelma sekä tarjoushinnat.  Tiedän kokemuksesta, että painojälki on erinomaista.  Innostuin hommasta kovasti, sillä kuvienkäsittely tietokoneella on palkitsevaa.  Skannasin pitsejä ja muokkasin materiaalia sydämen kyllyydestä. 

Pieni haaste oli, että jouduin tiivistämään kuvasivut, sillä maksimimäärä on 48 ja alkuperäisessä kirjassa sivuja on tasan 60.  Vaan ehkäpä lopputulos on parempikin, kun löysät on karsittu pois.  Kirveli kyllä jättää muutama kuva kokonaan pois, mutta ei auttanut.  Kirja on nyt lähes valmis.  Odottelen vain Miika-pojan runoriimejä pisteeksi iin päälle!
marjalena, kirjapainotyöläinen